Viidakon armoilla

Hola!

Terkkuja Costa Ricasta! Me ollaan oltu niin kiireisia meian apinapalatsissa, ettei oo ehtiny paivitella tanne mitaan.

Granadasta menimme siis San Juan del Suriin. Se oli siisti mesta! Me kaytiin siella ratsastamassa ja uimassa ja vahan kokeilemassa surffilautaa. Meininki oli siella rento, vaikka ihmiset olikin huijareita. Ravintoloissa lasku naytti mita sattuu ja aina ei tullu tarpeeks rahaa takas. Ihmiset olivat kuitenkin ystavallisempia kuin aiemmin ja ne anto meian olla ihan rauhassa. Suositeltava paikka ehottomasti! Ilmatkin suosi ja lampoa riitti.

San Juan del Surista me otettiin kyyti Puntarenasiin. Kyyti oli jaatava (taalla vahan liioitellaan ilmastoinneissa). Seuraavana paivana otettiin jatkokyyti Montezumaan. Sekin matka tuntu kestavan koko paivan. Laivamatkan jalkeen hyppasimme paikallisbussiin, joka olikin ihan kokemisen arvoinen juttu. Bussi oli tungettu tayteen ja melkein koko matka oli seisomista. Paikalliset bussit on kylla semmoisia, ettei tieda, millon ne jattaa valille! Kinttupolkujen toyssyissa ei ikina tiia millon lentaa avonaisesta ovesta pellolle.

Montezumasta me vuokrattiin iso talo neljaksi vuorokaudeksi eika ollu hajuakaan mihin paadytaan! Kun saavuimme perille, sato vetta taysilla ja oli pimeaa. Eras nainen vei meidat talolle, joka oli pikkukylasta kolme kilsaa keskella viidakkoa. Puolet meista joutu kyydin ajaks auton lavalle sateeseen ja tyontohommat oli lahella. Nainen esitteli talon ja kysy lopuks, ollaanko me varmoja etta halutaan jaada taloon (ilmeet oli kuulemma jarkyttyneita). Jutan ainut kysymys oli, oliko paikassa kaarmeita. Ei kuulemma, mutta seuraavana paivana ite talon omistaja kerto nahneensa parimetrisen kaarmeen talon takana. Jutta oli jo valmis lahtemaan Suomeen (mutta on nyt jo toipunut tasta). Biitsi on onneksi talolta parinsadan metrin paassa, mutta ei kuitenkaan nay talolle.

Yot ja illat talossa on kylla jannittavia. On muutama pikku lamppu (jotka toimii tai ei) seka viidakon oudot aanet. Illalla saa ensin tsempata ittensa uneen (toinen sanky on tosiaan avonaisella parvekkeella jonne paasee ulkoa portaita) ja keskella yota herailee aaniin. Tai siihen etta joku tuijottaa - Eve heras keskella yota ku lauma apinoita kurkki nurkan takaa. Sen jalkeen Eve onkin nukkunut Jutan kainalossa ylakerrassa lukkojen takana. Minna ja Sini saa nauttia taivasalla nukkumisesta ja yollisista vieraista. Onneksi kummatkin ovat aika sikeaunisia.

Taalla on riittanyt tekemista. Ekana paivana me varattiin reissu zip-lininkiin, mutta paadyttiinkin Isla Tortuga -saarelle snorklaamaan. Vaarinkasityksia riittaa! Reissu oli kuitenkin hauska ja paikka oli upea. Paitsi etta villisika tuli ruokaillessa osingoille ja jalkoja hiplailemaan. Snorklaaminen oli hienoa, me pidettiin kadessa meritahtea ja katteltiin kaloja.

Jutan ja Even meininkia on kylla hauska seurata! Ne on pelkureita eika ne osaa englantia. Niiden motto onkin, etta "hymyile, niin muut luulevat, etta me ymmarretaan". Kylla ne viela Minnan ja Sinin perassa roikkuu kuitenkin, vaikka ne ei edes ruokaa osaa itelleen tilata.

Toisena paivana varattiin uudelleen zip-lining-reissu, ja talla kertaa paadyttiin oikeaan paikkaan. Mieleton kokemus! Kaikki heiluivat korkealla puussa vaijereiden varassa kuin apinat. Liu'ut menivat metsien ja jokien ylitse. Pysahdyimme kesken reissun hetkeksi vesiputouksille hyppimaan ja uimaan. Me suomalaiset hypattiin ensimmaisina kalliolta ja oltiin porukan rohkelikot, vaikka vahan jannittikin.

Kohta on reissu puolivalissa. Huomenna on tarkoitus siirtya Jacoon yksityisella venekyydilla.

Sitten lopuksi kaipaamianne kuvia!

 Granada.

 Lago de Nicaragua.

 San Juan del Sur.

 Costaricalaiset lukot, huoh :D

Paivaunet matkalla Montezumaan.

Jungle Artist House (Apinatalo) Montezumassa.

 Isla de Tortuga.

Sini pyykkaa ja Minna haaveilee.

 Naapuri tuli kaymaan.

 Zip-lining.