Myllertaen ja mongertaen eteenpain

Vihdoin perilla Managuassa! Niin paljon on tapahtunut, ettei oikein tieda, mista aloittaa. Matka on sujunut helposti ja mukavasti.

Lontooseen paastiin ihan vaivattomasti tiukan aikataulun ja tunnin younien jalkeen, mutta tunnin myohassa, ja sen takia meita kantturoita onkin koeteltu! Jo turvatarkastuksessa Juttaa ja Sinia epailtiin terroristeiksi ja laukkujen sisalto paiskattiin kaiken kansan nahtaville. Evekin sai tuntea tarkastuksen nahoissaan... Minnaa tais pelata kaikki, joten se onnekas paas lapi ongelmitta.

Tunnin myohassa ollut lento tarkoitti Heathrow'n kentalle jaamista ja jumbojetille vilkuttamista ikkunan takaa. Jutta, meian beibi, vaansi jo itkua... Mutta onni onnettomuudessa! Saimme tietaa tarvitsevamme viisumin Jenkkeihin, vaikka Miamin kentalla emme kaykaan kuin pieraisemassa (nimimerkilla ilmavaivaiset) ja ehka rookit vetasemassa... Heathrow'n tyontekijat tulivat jo meille tutuiksi (tai pikemminkin me heille), kun pyorimme ympyraa kuin emonsa kadottaneet kananpoikaset.

Onneksi myohastymisen syy ei ollut meissa, joten saimme tilalle yon hotellissa, ruoat seka lennot seuraavalle paivalle. Lahdimme kentalta matkaan tyontekijan yksinkertainen ohje paassamme ja yritimme loytaa oikean bussin, mutta kaikki puistelivat vain meille paataan ja passittivat seuraavan uhrin luo kyselemaan. Mutta perille paastiin ja ongelmat selvitettiin.

Aamulla sekavat jarjestelmat jatkuivat lentokentalla (ensin kaikki oli ok ja paasimme etenemaan, mutta turvatarkastuksen henkilot ei hyvaksynyt meidan lippuja, joten jouduimme palata takaisin alkuun), mutta paasimme lopulta lentamaan Atlantin ylitse. Suuren veden toisella puolella juoksimme kieli vyon alla ihmisjoukkojen keskella yrittaen ohitella jonoja (kaikki muut onnistu siina paitsi me), mutta lopulta meidat pelasti vain tunnin myohemmin lahteva lentomme. Valvomistunteja kertyi ja kertyi, mutta jannitys piti adrenaliinitasoa ylla.

Mutta lopulta olimme Managuan kentalla! Vihdoin ja viimein. Mutta pisteena iin paalle selvisi, etta Minnan ja Sinin rinkat hyppelevat edelleen jossakin pain maailmaa. Puhtaita paitoja odotellessa (nain monen vuorokauden jalkeen) mutta fiilis katossa! Jutta ja Eve siis on paassyt nauttimaan rinkkansa antimista ja esittelemaan hajuvesiaan Minnan ja Sinin kuolatessa vieressa (onneksi jalkimmaiset saivat osakseen edes yhden paidanrievun). Mutta huumori sailynyt matkassa! Viela ku loytyis yhteinen kieli paikallisten kanssa hahaa! Muy Bien!

Ps. Kuvia saatte heti, kun paasemme WiFilla varustettuun hotelliin...