Hyvin menee mutta menkööt

Hellurei!

Täällä sitä ollaan Karibianmeren puolella. Lämpöä riittää ja paikka on ku paratiisi. (Älkää kuitenkaan olko kateellisia, todellisuus on, että vettä tulee ku Esterin pyllystä.)

Apinatalosta lähdön jälkeen on taas sattunut ja tapahtunut. Vikana iltana ku tultiin talolle kyliltä, Minna alkoi siivouspuuhiin manatessaan itekseen reissutovereistaan. (Just ennen lähtöä siivosi ja nyt oli taas pöytä täynnä murusia sekä tyhjä leipäpussi.) Vasta ku alettiin iltapalalle, huomattiin, että syyllinen löytyi apinoista. Reikä ikkunassa ja iltapala hävinnyt!

Yöllä jokainen vuorollaan heräsi astioiden kolinaan, mutta kukaan ei jaksanut (uskaltanut) lähtä katsomaan. Aamulla totuus kolinasta selvisi. Roskikset oli levitelty ympäri kämppää, kahvit syöty, yksi lasiastia rikottu ja kaikki mahdollinen ruoka syöty.  Apinat on parhaita ystäviämme, hah! Sitä hajua!

Päästiin kuitenkin matkaan, avomerelle myrskyn syövereihin. Vene oli kymmenen hengen pieni moottorivene, mutta aallot sitäkin isompia. Salamat välähtelivät, aallot kasteli läpimäriksi ja sade piiskasi kylmänä, mutta jätesäkkien alla oli tunnelmaa.

Jacossa me viivyttiin kolme yötä. Saimme siellä viimein pyykit pestyä pesulassa, ne järkyttävän hajuiset, joita yritimme itse pestä Apinatalossa. (Epäonnistuimme siinä täydellisesti, ja luulemme että syy oli osittain apinoissa kuseksimassa meidän vaatteisiin sekä hyvin alkeellisessa pesukoneessa.) Kyllä hävetti, kun pyykkääjä availi meidän monia jätesäkkejä. Lemu valtasi koko hotellin. Työhön menikin naiselta koko loppupäivä ja seuraavalle aamullekin jäi hommia. Mutta ikinä ei ole tuntunut olo yhtä hyvältä kuin silloin, kun sai puhtaat ja KUIVAT vaatteet päälle. Kiitos tomeran naisen!

Jaco oli ihan mukiinmenevä pikkumesta. Säät oli ihan hyvät. Yhtenä päivänä kävimme Manuel Antonion kansallispuistossa. Nähtiin paljon mielenkiintoisia liskoja ja pikkuötököitä. Juttakin näki kauan kaipaamansa käärmeen, ja toipumiseen menikin loppupäivä. Onneksi me otettiin opas matkaan, sillä ilman sitä me ei oltas nähty yhtäkään elukkaa. Jos joku on joskus menossa Costa Ricaan, kannattaa kyseinen puisto käydä tsekkaamassa ja jäädä kylään yöksikin.

Jacosta menimme San Joseen. Yhtä huono mesta kuin oltiin kuultukin! Likaista, epäjärjestelmällistä, kylmää ja ruma kaupunki. Kohokohta oli kun saimme perunamuusia! (Äitimme terveiset, että kotona on kuitenkin parempaa!) Löysimme jokainen myös uuet ihastukset (talavikalossit). Käytiin siis vähän shoppailemassa ja kummastusta meissä aiheutti myyjien määrä. Suomessa sen kokoisissa liikkeissä olisi kaksi myyjää, mutta täällä oli kaksitoista. Kun yksi meistä kokeili kenkiä, kolme myyjää katseli vierestä. Kassalla oli myös kolme tai neljä myyjää, vaikka olikin vain yksi kassa.

Nyt olemme Puerto Viejossa. Ja kuten jo mainitsimme, vettä sataa. Viime päivinä meiän tuuria on ollut, että matkustuspäivinä paistaa aurinko ja perille päästyämme alkaa sade. Tämän päivän ohjelma onkin ollut syöminen epäterveellisesti (suklaata, sipsiä, munkkeja, karkkia, coca colaa jne). Yhteensä meille onkin kertynyt lisäkiloja suunnilleen parisenkymmentä kiloa. Ette tunnista meitä enää Suomessa! Mutta se täytyy sanoa, että Costa Ricassa on nii törrkiän hyvvää ruokaa!

Täällä me ollaan keksitty taas pyöräilyn ilo. Sillä pääsee näppärästi joka paikkaan! Eipä muistanutkaan, kuinka mukavaa se on.

Huomiseksi me ollaan tilattu hyvää ilmaa. Suunnitteilla olis snorklausta ja auringonottoa...

Hyvin siis täällä! Kaikki on onnellisia! Terkkuja itse kukasenkin kotiin, facebook-kavereille, blogin lukijoille, naapureille sekä salaisille ihailijoillemme! Lentosuukot, pus pus!

(Nyt ihmetellään, kuinka mennä huoneisiin kun torakat hävisi jonnekin meiän huoneisiin...)