Puerto Viejossa oli mukavaa. Me mentiin pyorilla ympariinsa ja oltiin biitsilla ku arska paisto nii lamposesti. Ruoka oli siella erittttttain maittavaa! Hotellilla oli uima-allas ja riippumatot, eli hyvin rentouttavaa. Otokoitakin oli jos jonkinlaisia! Torakkaa, josta viime postauksessa mainittiin, me ei sitte tosiaan loydetty hotellihuoneesta. Saa naha kehen se ihastui eli kenen rinkasta se Suomessa loytyy!
Seuraavana vuorossa oli rajanylitys, joka olikin mielenkiintoinen. Costa Rican puolelta hypattiin jokeen, josta joutu uida Panaman puolelle. Uimme krokotiilien kanssa, mutta ne oli onneksemme ystavallisia ja autto rinkkojen kanssa jos ei ite jaksanu kantaa. Se paiva oli tosiaan matkustuspaiva, joka tarkoittaakin suomennettuna kuumaa ja aurinkoista paivaa. Saavuimme kuitenkin lopulta tanne Bocas del Toron saarille.
Vuokrasimme illaksi pyorat ja tutustuttiin kaupunkiin (kylaan). Ensivaikutelma oli epamiellyttava. Suurin osa ihmisista oli nyrpeita eika ottanut kontaktia. Onneksemme ensivaikutelma petti ja ihmiset osottautui mukavaksi. Asiakaspalvelu kaupoissa on kuitenkin surkeaa (ei tervehdysta, ei silmiinkatsomista eika mitaan muutakaan, terveisin narkastyneet tytot).
Het ekana paivana me otettiin snorklausreissu. Liplattelimme vedessa kuin itse merenneidot pyrstoinemme. Pysahdyimme katsomaan ja kuvaamaan delfiineja. Menimme Zapatilla-saarelle ottamaan aurinkoa ja snorklaamaan. Se oli kaunein tahanastisista saarista. Oli ihanan lammin ilma pallistella kauniin turkoosinvarista merta. Lounaan jalkeen kavimme viela uudelleen snorklaamassa, ja naimme erittain hienon varisia koralliriuttoja ja mehevanmuhevia meduusoja ja niin edelleen.
Eilinen paiva paaseekin sitten Reissun parhaat paivat TOP3 -listalle. Vuokrasimme kaksi monkkaria koko paivaksi, ja Jutta ja Sini hyppasivat puikkoihin. Rayhasimme ja rallasimme niilla ympari Colon-saarta. Aika vaikeakulkuisia reitteja oli! Eika oo tainnut kukaan olla niin rapanen kuin tuolloin. Saatiin mutanaamiot koko vartalolle ilmaseksi, mutta mukavaa oli kuin sioilla pellossa. Valilla joutui tyontamaan monkkaria, kun se jumittui muta- tai vesilammikkoon.
Pysahyimme ottamaan arskaa (jalleen kerran) ja yritettiin pesta mudat pois. Jutta ei vielakaan unohda sita nakya, kun Sini lensi aalloissa nenan edesta kuin leppakeihas. Jutta jai kattelemaan, mista hiekan seasta toinen kompii ylos, mutta hetken perasta kaikki muutkin lensi kuperkeikkaa. Minna oli ainut, joka pysy pystyssa. Aallot oli valtavat!
Sitten takaisin mettareiteille rallailemaan. Nuoret poliisisedat monkkareineen oli tainnut lymyta koko paivan piilossa, etta millon me tehtas joku virhe. Ja tulihan se. Oltiin kaantymassa takas reitilta, koska alkoi pimeta, mutta poliisit tuli peraan ja sanoi, etta peraantya ei saa. Taka-ajatuksena oli, etta paasisivat ajelemaan kilpaa, silla samalle paikalle me loppujen lopuksi saavuttiin. Ne naytti meille reittia ja mallia, kuinka ajetaan. Puhelivat vain espanjaa ja me puhuttiin suomea takaisin. Ylinopeusrajoituksilla ei ollut enaa valia, silla poliisit kaahasivat kovempaa kuin laki sallii. Mutta nauru raikas. Kaiken huippu oli, kun poliisit alkoivat osoitella kelloa ja pimenevaa taivasta, ja kaskivat kaksi meista kyyteihinsa. Seurauksena oli, etta paadyimme pidemmille kiertoreiteille ja entista hurjempaan ralliin (mutta perassa pysyttiin!). Ei voi muuta ku todeta, etta pojat on aina poikia!
Hurjan eilisen vastapainona tanaan on ollut rauhallinen paiva. Pilvinen saa, ei kummempia tekemisia. Rentoutumista!
Viela paiva taalla ja sitten Panama Citya (ja kauan kaivattuja shoppailuja) kohti.
Pahoittelemme kuvien vahaisyytta, tietokone ei hyvaksynyt meidan iPhoneja ni ei saatu niista kuvia ulos!
Puerto Viejo.
Ajelulla!
